lauantai 20. kesäkuuta 2015

#fitnesspäiväkirjat vs. #urheilupäiväkirjat

Yksi loppukevään tv-ilmiöistä on ollut Fitnesspäiväkirjat. Oletteko katsoneet? Itselläni telkkari on jäänyt auki silloin tällöin ainakin vähäksi aikaa jaksoa, ja viime aikoina olen jopa alkanut vähän kiinnostua sarjasta.

Ensinnäkin on kiva että telkkarista tulee jotain hyvinvointiin liittyvää realityä, eikä pelkkää BB/Temptation Island-tyyppistä sekoilua. Ehkä taas joku innostuu pitämään itsestää parempaa huolta näiden mimmien innoittamina! Toiseksi, tytöt ovat osoittautuneet joitain vatsanzoomailuepisodeja lukuun ottamatta yllättävän selväjärkisiksi. Hommaa tehdään hyvinvointi edellä ja inhimillisesti, vaikka tavoitteet korkealla ovatkin.

Kuva mtv.fi
Ne korkeat tavoitteet aiheuttavat kuitenkin itselleni päänvaivaa. Itselleni tuntuu tosi vieraalta ajatus siitä, että kisaillaan ulkonäöllä, siitä kenen kroppa näyttää parhaalta. Varmasti siinä on tiettyjä parallellejä suorituskykyyn enkä lähtisi haastamaan ketään fitnessmimmiä kyykkäämisessä tai kädenväännössäkään, mutta se suorituskyky on täysin toisarvoista, sitä ei mitata millään tavalla, kunhan kroppa on urheilullisen näköinen. Varmasti ne lavaposeeraukset on tosi vaikeita ja tilanne stressaava, mutta silti tulee vähän sellainen olo kuin Usain Bolt kisaisi siinä kuka osaa asettautua lähtötelineisiinsä sulokkaimmin tai Kimi Räikkösen voiton ratkaisisi se kellä on kiiltävin auto.

Itselleni se suorituskyky on tuhat kertaa mielenkiintoisempaa. Kuka väittää siitä kuinka kuuma joku tennistähti on jos se voittaa kaikki vastustajansa? Ihan sama minkälaiset lihakset tai rasvaprosentti pikajuoksijalla on jos se juoksee kovempaa kuin muut?! Vaikka kuinka olisi kiva näyttää erinomaiselta, en ikinä jaksaisi raahata itseäni salille treenaamaan tavoitteenani se, että takalistoni näyttää hyvältä. Miljoonasti mielekkäämpää on raahautua salille tekemään niitä samoja liikkeitä, jotta jaksaisin juosta kovempaa.

Pari vuotta sitten tuli telkkarista joku Ylen minisarja jossa seurattiin kolmen suomalaisen huippu-urheilijan elämää. Miksei tätä tehty enempää? Oli noin tuhat kertaa mielenkiintoisempaa seurata miten huippu-urheilijat ylläpitävät ja parantavat suoritukykyään reissun päällä, kuin kuinka fitnessmimmit saavat otettua täydellisiä kuvia talviauringossa.


Tärkeintä kai kuitenkin loppupeleissä on se, että jokainen löytää itsestään sen jutun jolla saa itsensä raahattua sohvalta ylös, oli se sitten hyvinmuodostuneet pakaralihakset tai tehokkaat miekkailusyöksyt (edellinen on muuten myös seurausta jälkimmäisestä, uskokaa huviksenne). Tärkeintä on että liikkuu ja voi hyvin, ja kaikkien ei todellakaan tarvitse tehdä sitä fitnessmimmien tai minunkaan tasolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti