perjantai 22. elokuuta 2014

Mitä nyt?

Kisojen jälkeen, ainakin niiden kauden tärkeimpien, on vähän tyhjä olo. Miten meni? Tarpeeksi hyvin? Mitä tehdään jatkossa? Mitä teen nyt?

No, en ollut sitä mieltä että meni tarpeeksi hyvin. Urheilija ei ole ikinä niin motivoitunut kuin huonosti menneiden kisojen jälkeen, joten maanantaina oli kova hinku lähteä heti treenaamaan uudestaan, mutta olin luvannut itselleni levätä tällä kertaa kokonaiset kaksi päivää, kun viimeksi tulin kipeäksi kisojen jälkeen. Keskiviikkona teki sitten mieli juosta, joten lähdin pitkästä aikaa pidemmälle lenkille tihkusateesta ja myrskytuulesta välittämättä. Askel kulki superkevyesti ja juoksu maistui. Tietenkin tahti oli kaukana kisavauhdista, mutta silti ihmettelin, missä tämä kunto ja juoksufiilis oli sunnuntaina, kun sitä kyseltiin?!? Kuitenkin tajusin, että kunto on tallella ja samoin halu tehdä tätä. Eihän kukaan riko ennätyksiään joka kisassa! Jotkut epäonnistuu ilman syytä EM-kisojen finaalissa, jotkut tsemppaa täysillä elämänsä kuudensissa viisiottelukisoissa eikä ylisuorita ihan niin kovasti kuin joskus. Tough luck!
Kuolema maaliviivalla. Kuva Tero Koski.

Ne kaksi konkreettista tälle vuodelle asetettua tavoitetta taisi olla saada yli 1000p kisoissa ja uida alle 3min. Uintiin ehti jo alkuviikosta tulla ihan mieletön kynnys (apua enhän mä osaa enää mitään enkä tuu ikinä kehittymään mitä järkee treenaa äääää), mutta pakotin itseni eilen ilta-uinnille edes käymään altaassa, ja tänään kulki jo vähän helpommin. En nimittäin aio luovuttaa tuon tavoitteen suhteen! Se ei voi olla mahdotonta jos treenaan kovasti, joten uintia tulee kyllä piisaamaan syksyllä. Vaihtoehtoja ei ole, sen on mentävä. Voi olla että joudun pakottamaan jonkun kello kourassa altaalle uudenvuodenaattona, mutta ei voi mitään. Aion uida 200m alle 3min tänä vuonna!

Tuo piste-ennätys tuntuu kieltämättä vähän haastavalta juuri nyt, kun jäin siitä melkein 200p. Syksylle on suunnitelmissa kuitenkin vielä ainakin kahdet viisiottelukisat ruotsissa, joten niissä voi sitten pyrkiä suorittamaan kunnolla.
Toinen maaliviiva, vähän hyvävoimaisempi urheilija. Kuva Jan Bade.

Kisakausi siis jatkuu meikäläisen osalta vielä. Syyskuun alussa olisi Ruotsin mestaruuskisat, mutta siellä ei hevoset riitä joten saataisiin osallistua vain neliotteluun. Periaatteessa olisi kiva lähteä, mutta jos en saa ketään mukaani niin keikasta tulee kyllä liian kallis paukku. Samana viikonloppuna olisi myöskin Viikin Viitonen ja Keravalla ratsastuskisat joihin voisin mennä, joten kotiin jääminen ei harmittaisi ihan vietävästi. Varsinkin kun jäljellä on vielä kaksi GP-kisaa tukholmassa, joissa niitä ennätyksiä on mahdollista rikkoa. Sinne siis, ja täysiä päin!
Täältä tullaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti