Supersunnuntai

Toukokuu on kisakuu-väittämä alkaa toden teolla lunastautua, minkä sain kokea viikonloppuna. Kaikki tähtää nyt tietenkin kuun lopussa koittaviin Uppsalan viisiottelukisoihin, mutta viikonloppu ja varsinkin eilinen kisapäivä toimi varsin hyvänä milestonena matkalla kohti Uppsalaa.

Aloitin viikonlopun tietysti esteratsastuksen merkeissä Keravalla, ja jatkoin siitä suoraan Märskyyn, jossa oli suunnitelmissa tehdä kova uintitreeni. Onneksi yksi kaveri oli sattunut myös sinne, ja värväsinkin heti kaverin mukaan treeniin motivaattoriksi. Uitiin kovia viisikymppisiä perusteellisin palautuksin, ja ensimmäiset 5 tuskailin hitauttani. Tässä vaiheessa keksin lähettää vähän hitaamman kaverin lähtemään 10 sek aiemmin, niin että saan motivaatiota uida kaverin kiinni ja ohi. Ja kas kummaa, heti sain ajasta höylättyä pari sekuntia! On se kumma, ihmisen mieli...

Lauantaiaamuna kello soi omaan makuuni vähän turhan aikaisin ollakseen lauantai, ja piti nousta syömään aamupalaa jotta ehtisi vetää kunnon juoksutreenin ennen serkun häihin valmistautumista. Olin ensin aika nuutunut, ja lupailinkin jo itselleni että vähän vähemmät vedot riittäisi, mutta mitä pidemmälle treenissä pääsin, sen paremmin kulki, joten sain kuin sainkin hyvän treenin tehtyä! Viimeaikaiset sairastelut eivät siis olleet verottaneet kuntoa pahasti :) Sen jälkeen oli tosiaan tehtävä perusteellinen makeover, ja loppupäivä menikin sitten häähumussa. Kovasti olisi houkutellut lähteä vielä jatkoille hääseurueen kanssa, mutta onneksi älysin lähteä suht aikaisin kotiin sunnuntaita silmällä pitäen.

Uusi hieno Kingsland-kisapaita oli ihana! Vielä kun saisi kunnollisen kisahousutkin...

Sunnuntaina heräsin epäinhimmillisen väsyneenä, kiskoin kisakamat päälle ja suuntasin kohti Keravaa ja ratsastuskisoja. Aamupäivä meni ratahenkilökuntana (auringonpaisteessa jee!), kunnes oli aika kiskoa saappaat jalkaan ja kiivetä hevosen selkään omaa suoritusta varten. Wichita oli aika virittäytyneessä tilassa... ratsastin sitä vähän aikaa maneesissa rennoksi, sitten ulkokentällä vain muutama hyppy ja radalle. Säästeliäästä verryttelystäni huolimatta heppa oli jo ihan hikinen ja vaahdossa, ja radalle päästyään ei meinannut pysyä nahoissaan. Ykköselle tein perusteelliset Saskiat, jäin säätämään askelta ja ratsastamaan vaan taaksepäin, eikä heppaparka tiennyt lainkaan että nyt pitäisi hypätä. Siitä tuli siis ympyrä, jonka aikana ryhdistäydyin, ja loppurata olikin sitten ihan hyvä. Pitää vielä katsoa videolta näyttikö se ulospäinkin ihan hyvältä... Tyhmää vaan että aina pitää kämmätä ensin ennen kuin tajuaa että voisi ratsastaa hyvinkin. Oli kuitenkin kiva päästä kisaamaan! Ja heppakin oli jo huomattavasti coolimpi seuraavan ratsastajan kanssa. Oli kuulemma ollut edellisissä kisoissa ihan sekaisin, mennyt kovaa ja pelännyt kaikkea, eli olin ihan tyytyväinen itseeni sen suhteen että sain sen pidettyä luottavaisena vaikka se jännittikin.

Auttelin tosiaan vielä seuraavaa ratsastajaa ja oltiin vielä hyödyksi radan rakennuksessa yms, kunnes oli aika suunnata kohti Pirkkolaa ja uinnin harjoituskisoja. Olin jo tässä vaiheessa ihan loppu, eikä tulikuuma auto paljon auttanut asiaa, mutta lohdutin itseäni sillä, että tänään tarvitsee uida kaikki matkat vain kerran, ei ole tiedossa mitään 1000x50m tappotreenejä :D Onneksi altaan vesi oli mukavan viileää, ja verryttelyn jälkeen aloitin 50m matkalla, jolla pääsin kirkkaasti alle sen 40sek, kuten oli tarkoituskin. Kuulemma uinti näyttikin oikein hyvältä, vedot olivat voimakkaita ja matkaavoittavia :) Yksi ennätys siis tehty, ei kun seuraavan kimppuun! Vähän verraa ja huilia väliin, ja sitten 200m. Ja tulipa taas yllätyksenä kuinka pitkä matka se onkaan! Olin jo ensimmäisen 50m jälkeen ihan loppu, mutta tulipa siitäkin lopulta yli 5sek parannus vanhaan ennätykseen. Taas verran ja huilin jälkeen oli vielä 100m, joka olikin sitten todellinen rimanalitus, taisin jäädä enntyksestäni jotain 5sek :D Valmentajakin naureskeli että taisi vähän hapottaa... Onneksi olin ennakoinut tämän ja jättänyt sen vähiten tärkeän matkan viimeiseksi.

Olipa kyllä kiva parannella ennätyksiä pitkästä aikaa! Se, että ei todellakaan ollut mikään ennätystehtailija-fiilis ja sain silti tehtyä ihan hyvää tulosta, kertoo siitä että taso on taas hilautunut vähän ylöspäin. Jos en olisi tehnyt kovaa uintitreeniä perjantaina ja kovaa juoksutreeniä launtaina, ja ratsastanut ennen suoritusta, olisivat ajat varmaan olleet vielä parempia. Nyt vaan suunta kohti Uppsalaa, siellä voisi sitten taas parannella 200m ennätystä uuteen uskoon! Joka tapauksessa olin kyllä viikonlopun rientojen jälkeen niin loppu, että kotiin päästyäni sammuin kuin kynttilä ja nukuin koko lätkämatsin läpi, vaikka telkkari olikin päällä :D Enpä tosin tainnut missata paljoakaan...