maanantai 3. helmikuuta 2014

"Koskaan ei ole pakko treenata"

Juteltiin kotimatkalla Keravalta perjantaina viikonlopun suunnitelmista kaverin kanssa, ja mainitsin että alkuviikon himmailujen takia on pakko treenata lauantaina, jonka normaalisti pidän nykyään vapaapäivänä. Tähän kaveri vastasi "Man måst aldrig träna". Koskaan ei ole pakko treenata. Korjasin heti sanomiseni ja totesin että haluan treenata huomenna, mutta jotenkin se jäi soimaan päähän. Koskaan ei ole pakko treenata! Kuinka yksinkertainen ja nerokas fraasi. Joka ikinen kerta menen treenaamaan, koska haluan.

Yhtälailla en voi pakottaa ketään muuta treenaamaan (believe me, i would!), vaan jokaisen täytyy löytää itselleen se syy, minkä takia haluaa treenata. Itselleni oikeastaan riittää se, että haluan, koska haluan.  Yleensä laiskanakin hetkenä riittää se, että kysyn itseltäni, haluanko mennä treeneihin, vai haluanko jäädä tähän, ja kutakuinkin aina totean, että HALUAN lähteä. N. 0,5% treenikerroista ei huvita lähteä, ja silloin siihen on yleensä järkevä syy, kuten seuraavana päivänä puhkeava flunssa. En treenaa, koska kaverit on siellä, enkä jätä menemättä, koska kaverit ei ole siellä. En treenaa tulosten takia, vaan koska haluan treenata. Käyköhän se kenellekään muulle järkeen?

Kerähypyt on ehkä kivointa maailmassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti