perjantai 26. huhtikuuta 2013

Hieronnassa Osteofitillä

Keskiviikkona pääsin vihdoinkin taas hierojalle, edellisestä kerrasta oli taas kulunut ihan luvattoman paljon aikaa. Oikea olkäpää on kipuillut jo pidemmän aikaa, mistä Ansku-parka on saanut kuulla valitusvirsiä... eli hierojaa on ollut vähän ikävä! Epäilinkin että olisin niin iloinen nähdessäni hierojan taas, että kapsahtaisin sen kaulaan, mutta onnistuin sentään hillitsemään itseni.

Käyn siis hieronnassa Osteofitillä Eerikinkadulla. Aloitin aikoinaan toisessa paikassa, mutta kun hieroja siirtyi tänne, siirryin sen mukana minäkin. Mahtavaa tässä on muun muassa se, että samoissa tiloissa toimivat yhteistyössä osteopaatti ja hieroja. Itse en ole vielä niin rikki mennyt, että olisin joutunut osteopaatin pakeille, mutta on kiva tietää, että jos ilmenee ongelma jota hieronnalla ei pysty korjaamaan, hieroja varmasti lähettää osteopaatin pakeille.

Anyway, kun hieroja kyseli että mitä kuuluu, vastasin että "sellaista että on ollut aikalailla sua ikävä", ja tässä vaiheessa Jannen naama valahti pikkuisen :D Sanoin että olkapää olisi tällä kertaa ykkösprioriteetti, Janne katsoi mikä se liike on jossa se eniten kipuilee (ampuminen) ja tökki sitä vähän, ja totesi samantien että on syystäkin kipeä. Päätetiin siis jättää tällä kertaa jalat kokonaan hieromatta ja keskittyä yläkroppaan. Naureskeltiin jo etukäteen, että tulee sitten tosi spa-hieronta tänään... Urheiluhieronnallahan on tarkoitus hoitaa enemmänkin ruumista kuin mieltä, rentouttavaa se siis ei ole kun laitetaan lihaksia oikeaan järjestykseen. Paijaushieronta on sitten ihan asia erikseen, vaikka toki aina pitää sanoa jos sattuu liikaa.

Osteofitin hoitotila. Tosi retrolattia :D
Selkä oli ihan jees, yläselkä ei ihan niin jees, varsinkin oikea lavanseutu (ne selkäbiisin kymppi per pää-painot!) ja epäkäslihakset (sama) oli aika jumissa. Kaikki tämä oli kuitenkin ihan kestettävissä kun vertaa tuntemuksiin jotka syntyi kun päästiin olkapäähän! Ensinnäkin olkapäät oli ihan eri tuntuiset liikeradaltaan ja muutenkin, ja oikeassa olkapäässä lihakset suojelivat toisiaan niin etteivät meinanneet millään aueta. Kipeä kohta on siis se "solmukohta", jossa rintalihakset, olkapään lihakset ja hauislihakset kiinnittyvät kaikki samaan kohtaan. Janne totesi että se on vaan ihan ylirasittunut, käski kylmäämään sitä ja antaa sen levätä vielä seuraavakin päivä. Ja tulla uudestaan hoidattamaan se toukokuun aikana! Toivottavasti se siitä tokenee...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti