Aina ei voi voittaa: miekkailumokia

Jepp... aina ei mene meilläkään kuin Strömsössä. Tästä on jo aikaa, mutta sattui kerran että tultiin Anskun kanssa taas touhukkaana kisikselle miekkailutreeneihin. Puettiin innokkaasti kamppeet päälle ja järjestäydyttiin sitten muiden mukana riviin pistoharjoituksia tekemään, taisinpa olla jopa Anskua vähän edellä kun päästiin riviin eri aikaan. Anyway, teen (enemmän tai vähemmän) keskittyneesti pistoharjoituksia seinään ja valmentaja tarkkailee meidän tekemisiä ja antaa ohjeita, kunnes pysähtyy kohdalleni, tulee taakseni ja kuiskaa korvaani: Sulla on miekkailutakki väärinpäin. WHOOOOPS. Mikäs siinä, keräsin itseni ja kun tuli sopiva tilaisuus niin menin sitten hihitellen korjaamaan vaatetustani oikein päin. Samalla kun vaihdan vaatetta oikein päin Ansku tulee paikalle nauraen katketakseen: Arvaa mitä?! Se tuli kuiskaamaan mulle että mulla on takki väärinpäin! Siihen taisikin sitten mennä sen kerran keskittymiset... Mistä me oltais voitu tietää että niitä on erimallisia?!

Kuva fencing.fi. Tässä ei siis tuuleta kukaan meistä, siihen olisi vielä vähän matkaa...

Viimeisin sattumus kävi tänään, kun olin jättänyt oman miekkani kotiin kun en viitsinyt kanniskella sitä ympäri kaupunkia koko päivää muiden miljoonien treenikamojen lisäksi (sitäpaitsi mua pelottaa aina miekan kanssa julkisessa tilassa kulkiessa, että joku tulee pidättämään mut aseen luvattomasta hallussapidosta), joten jouduin käyttämään lainamiekkaa. Taas tunnin alussa keräilin touhukkaasti tavaroita, ja jouduin sitten tyytymään suorakahvaiseen miekkaan, mutta ajattelin ettei se nyt yhdellä kerralla mitään haittaa, ajattelematta sen kummemmin miekan ominaisuuksia. Alkuverkan ja jalkatyön jälkeen päästiin vihdoin pariharjoitteluosioon, ja tsempattiin taas Jessican kanssa täysillä. Taas valmentaja kulki katsomassa että tehdään oikein, ja meidän kohdalla se katseli hetken, näytti vähän ihmeelliseltä ja sanoi sitten: Suloista! Siis hä ?! Olin ihan että mikä nyt on suloista, kunnes se laittoi toisen miekan mun kokillia vasten: Sulla on lasten miekka. WHOOOOPS. Eihän nyt sitä siinä touhutessa älynnyt... Valmentaja parka, on sillä meidän kanssa välillä pokassa pitelemistä! (Vaikka tänään kyllä sekin nauroi mulle ihan ääneen)