maanantai 3. joulukuuta 2012

Viikon treenit: mäenlaskua ja kuperkeikkoja

VIHDOINKIN pääsin siis kunnolla treenaamaan! Alkuviikosta olin niin innosta piukeena, että meinasi jumppatunneilla vallan lähteä mopo käsistä... minkäs teet kun on niin kivaa! Loppuviikosta keveni sitten meno vähän:

Ma: RPM ja punttis. Näköjään pyörän selässäkin innostuu kun on tarpeeksi pitkä treenitauko takana!
Ti: aamulla HotBodyBalance ja CXWorx, illalla BodyCombat
Ke: aamulla BodyPump, iltapäivällä BodyAttack jeejee!
To: vähän kevyempi päivä, piti alkaa panostaa perjantain isoon deadlineen... vain miekkailutreenit illalla. Alkulämpässä tehtiin pikku spurtteja, ja hiilaripäivän pastan voimalla juoksin yllättävän kovaa lyhyillä kintuillani! Tehtiin myös jalkatyötä mäessä, ja lopussa oli koko päivän tärkein harjoitus, nimittäin mäenlasku, sikakivaa :D
Pe: oli pakko panostaa kouluhommaan sen verran, että päivätreeniksi suunniteltu BodyPump piti jättää välistä, jotta ehdin iltapäivällä ratsastamaan. Menin taas jättikorkealla mutta yllättävän mukavalla Welmirolla, joka oli alkutunnista aika täpinöissä kun maneesissakin pakkanen paukkui ja paikoin sateli lumihiutaleita naamaan. Hypätessä oli kuitenkin yllättävän cool. Jotenkin odotin viime viikon perusteella koko ajan sitä hetkeä, jolloin se tajuaa että nyt hypätään ja muuttuu vahvaksi, mutta sitä ei ikinä tullutkaan. Niinpä virkkasin vähän turhan paljon ja tulin tosi pienesti esteille. Tosin on kyllä edelleen niin ihanaa hypätä hevosella jolla voi tulla tosi pienesti okserille ja silti se liitelee kevyesti yli, kun on niin tottunut siihen että esteille pitää tulla ihan täysii jotta tuntuu siltä että polle pääsee siitä yli :D Oltiin maneesiremontista johtuen puolikkaalla maneesilla, joten hypättiin vaan paria estettä kahdeksikolla hyvää rytmiä hakien.
La: ei treeniä, eilisillan riennoista toipumista... olin sentään sen verran reipas että kävelin edestakaisin parin kilsan päässä oleviin bileisiin.
Su: aamukasin juoksuammuntatreenit saivat jälleen kerran kyseenalaistamaan omaa henkistä tasapainoani... Treenit meni vähän niin ja näin, on taas ollut aika pitkä tauko edellisistä ampumisista, mutta juoksu kulki yllättävän kevyesti. Ja kyllä ammunnassakin tulee vähemmän ja vähemmän niitä nollia! Aamupalan ja lisäunien jälkeen suunnattiin Pirkkolaan uimatreeneihin, joihin tosin valmentaja ei taaskaan ilmestynyt. Toivottavasti tähän tulee jatkossa parannusta. Uintikin kulki vähän niin ja näin, viikonlopun univaje ja rilluttelut tuntivat vähän kropassa, ei oikein jaksanut hallita keskivartaloa ihan normaaliin tapaan. Yritin keskittyä opettelemaan hengitystä toiselta puolelta. Tähän asti olen aina hengittänyt vaan oikealta puolelta, mutta edellisissä uimatreeneissä vakoiltiin guruja ja todettiin, että niistä moni hengittää joka kolmannella vedolla, eli aina eri puolelta. Yritin sitten omaksua tätä tekniikkaa, mutta kummasti taas se uudelta puolelta hengittäminen oli taas yhtä vaikeaa kuin koko hegittäminen ylipäätään oli alussa. Huomasin nostavani koko pään ylös vedestä ilmaan, mikä tietysti johti siihen, että koko paketti levähti, olin ihan pystyasennossa ja vauhti pysähtyi tyystin. Yritin sitten hidastaa vauhtia ja keskittyä tekemisiini, ja loppua kohti sujui jo paremmin, tosin kun ui pidempää matkaa meinaa happi loppua tuolla harvemmalla hengitysvälillä, joten siihen oli sitten pakko tiivisttä takaisin siihen vanhaan kahteen. Pikkuhiljaa edistytään...
Lisäksi aloitettiin omatoimisesti ensiaskeleita kohti käännösten opettelua harjoittelemalla kuperkeikkoja vedessä. Siitä on varmaan reilusti yli vuosikymmen kun oon tehnyt kuperkeikkoja edes kuivalla maalla, joten vähän piti hakea että mites tämä nyt toimikaan... ensimmäiset kerrat tein jonkun ihme kierähdyksen itseni ympäri joka suuntaan ja tulin pinnalle ihan väärinpäin, mutta pikkuhiljaa sain sen tehyä vain yhteen suuntaan, niin että päädyin takaisin pinnalle samaan suuntaan kuin mistä lähdin. Itse käännöstä on kyllä hankala hahmottaa, sitä pitäisi mennä treenaamaan omatoimisesti joku aamu, mutta nyt on edes ensiaskeleet otettu, niin ettei olisi kauhea kynnys siihen sitten kun aletaan sitä harjoittelemaan. Illalla venyttelin vielä kotona, sain itseni jopa vähän aukomaan lonkkia vaikka se onkin niin tuskaista etten yleensä siihen pysty ellei joku käske.

Saatiin myös sunnuntain juoksuammuntatreeneissä kuulla, että CE-formaatti muuttuu kokonaan. Lajista on tehty nopeatempoisempi niin, että jatkossa ammutaan kolmen sijaan neljä kertaa, ja välissä juostaan aina 800m.Myös ampuma-aika lyhenee niin, että se on jatkossa 50s vanhan 70s sijaan. Mulle tää aiheutti hieman sydämentykytyksiä... Juoksumatka on siis jatkossa yhteensä 3,2km vanhan kolmen sijaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti