Puistonpenkkejä ja henkisiä kynnyksiä: ensimmäiset viisiotteluesteet!

Vihdoinkin koitti siis sen aika, että pääsin esteratsastuksen makuun viisiottelun parissa! Tällä kertaa kaikki muut oli jo ihan kartalla hevosten ja varusteiden kanssa ja olivat menossa ajoissa verkkaamaan heppoja, joten meinasi tulla aikalailla kiirus... onneksi Ansku oli auttamassa, hevosella kun oli peräti kahdeksan eri suojaa normi neljän sijaan. Tosin Ansku yritti laittaa polvisuojia takjalkoihin takasuojina, ja ihmetteli kauheasti miksei ne istu yhtään :D (Saatiin tänään palautetta blogin lukijalta, että me voitaisiin toilailla enemmän, joten pitää selvästi raportoida kaikki mokat!)

Staceyn kanssa Eholla keväällä 2009

 Alkuverkassa heppa tuntui suunnilleen siltä, että siltä olisi pari jalkaa katkipoikki. Kysyinkin Essiltä tuntuuko se aina niin kauhealta, ja kuulemma joo. Kyllä se sitten vertyessään alkoi tuntua normaalimmalta. Verkattiin ensin omatoimisesti, ja sitten tultiin kaksi ja kolme kerrallaan ihan vaan maapuomia, sitten yksitellen pientä ristikkoa. Tässä vaiheessa huomasin, että heppa onkin vähän terävämpi tapaus: vaikka tultiin ihan rauhallisessa lyhyessä laukassa, se irtosi hyppyyn maahankaivetulle ristikolle niin terävästi että sain tosissani keskittyä olemaan itse rentona ja istumaan oikein. Olen hypännyt kunnolla säännöllisesti viimeksi kaksi vuotta sitten, ja viime vuosina hyppäämäni hevoset on olleet vähän löysempiä tapuksia, varsinkin pienillä esteillä, joten ero oli aika huomattava.

Sitten muutettiin este pieneksi pystyksi ja tultiin sitä suoraan, mikä osoittautui vaikeammaksi kuin kuulostaa, kaikki meistä jäivät liikaa kiinni sisäohjaan ja huonolla linjalla, kunnes Essi piti pienen kurinpalautuksen. Tämän jälkeen tultiin sitä toisesta suunnasta linjana lankulle, 21m väliin piti tehdä 6 askelta näin pienillä esteillä. Olin ihan varma etten saa kuutta mahtumaan, heppa kun tuppasi kiihdyttämään hypyn jälkeen, mutta hyvin mahduttiin. Tämän jälkeen muutettiin vielä eka pysty pieneksi okseriksi, mikä johti siihen että kaikki ryssivät etäisyydet sinne, ja väli tultiin viidellä. Tähän lisättiin vielä PUISTONPENKKI. Joo, luit oikein, sellainen jolla normi-ihmiset istuu, mutta meidän piti ratsastaa sen yli! Se oli aikamoinen henkinen kynnys, ja aika moni stoppasi sinne kerran itseni mukaan lukien, tosin ihan oma mokani kun jäin liikaa säätämään ja nyppimään. Kerran ei myöskään oltu hepan kanssa ihan samoilla nuoteilla matkassa, ja se hyppäsi ihan törkeen kaukaa, ja oli harvinaisen lähellä että olisin lentänyt sieltä :D Sai taas ilman jalustimia ja pitkin ohjin kovaa laukkaavan hevosen selässä keskittyä tosissaan istumaan! Tultiin uudestaan, jäätiin vielä vähän kauas, mutta olin sentään mukana meiningissä.

Mutta jee miten kivaa päästä hyppäämään uudella hevosella, lisää tätä! Varsinkin kun heppa on ihan laadukas tapaus, joka on oikeastaan yksityinen mutta Essi toisinaan pihistää sen tunnille. Kuulemma hyppää oman ihmisensä kanssa 120cm kansallisia, mutta tunneilla ei oo kuulemma oikeastaan ikinä hypännyt ennen tätä.